Njaaaa, terve!
Olen uusi täällä, mutta älkää antako sen häiritä! >w<
Vuodatan tässä nyt jotain.

2.6 oli kevätjuhla. Mulla oli päällä musta t-paita, polviin asti vedetyt farkut ja toisessa mustavalkoraidallinen polvisukka ja toisessa jalassa musta polvisukka.
Hiuksissa oli kahdet pienet ponnarit. Lähdin hakemaan kaveriani, Hennaa. Ens vuonna me ei oltais Hennan kaa enään samassa koulussa vaan me vaihdettais koulua. Siirrytään sisäoppilaitokseen, sinne Anna Tapion kouluun. Me käveltiin koululle ja katottiin sitä hymyillen. Vika päivä siinä muljussa. Itseasiassa me kummatki oltii aika ilosia että saatiin vaihdettua koulua. Meijän koulu oli täynnä pissiksiä, koviksia ja muutenkin sellaista ''kiusaajaporukkaa''.

Astuttiin sisälle ja lähettiin kävelemään omaa luokkaa päin. Kaikki ei ollu viel paikal, mut oli siel pari kaveria. Juteltiin siinä ja odotettiin että muut tulee. Pari valokuvaakin otettii siinä välissä. Sittenku kaikki oli tullu otettiin yks yhteis kuva kaikista luokan tytöistä. Ootettiin taas jonkun aikaa että meijän luokka kuulutettaisiin ja voitais kävellä saliin. Pääsin onneks istumaan kahen hyvän kaverin väliin, niin että voitais viel puhua näin kasvotusten. Kesälomalla oon nimittäin mökillä enkä nää niitä. Meillä oli tosi hauskaa kevätjuhlassa. Naurettiin yhdelle esitykselle hulluna ja tylsistyttiin kun yseille jaettiin kukat. Palattiin luokkaan ja saatiin todistukset. Siinä se oli. Kuus pitkää vuotta me oltiin oltu samalla luokalla. Meillä oli ollu erimielisyyksiä, riitoja ja niitä ilosiakin hetkiä. Ei me kuitenkaan itketty kun halattiin toinen toistamme. Vaikka me oltiinkin niin kauan oltu samalla luokalla, musta tuntuu ettei me silti oltu hirveän läheisiä. Toiset meistä, minä mukaan lukien oli hiljasia eikä uskaltanut sanoa vastaan. Kun taas toiset oli niitä jokaisen kanssa toimeen tulevia ja johtajamaisia ihmisiä. Meijän luokkalaiset oli hyvinki erilaisia toisistaan.

Joskus muakin kiusattiin. Ne nimitteli ja väitti että pidän yhdestä tyypistä. Ne syrji ja välkillä pysy kaukana musta. Onneksi, mulla oli se yks tosi hyvä ystävä, Henna. Se pysy mun kanssa välkillä ja luokassa. Yks toinenkin kaveri kyllä oli, mutta se oli vähän semmosta pomputtelua. Se hyppi niiden muiden luokse ja takasin meidän luokse. Sitä kiusaamista kesti viikon. Yks toinen meidän luokkalainen ei ollu koulussa, ja sen takia ne kiusas mua. Kun se eräs tyttö tuli takasin kouluun kiusaamiset loppu. Tai ei kokonaan. Mua ei enään kiusattu, mutta sitä tyttöä kiusattiin. Mä en voinu tehdä sille asialle mitään. Olin liian arka. Pelkäsin sitä mitä kaikki muutkin varmaan pelkää. Jos oisin auttanu sitä tyttöä olis muaki varmaan ruvettu kiusaamaan. Ja sitähän mä en halunnu. Mä kuitenkin sovin sen tytön kanssa kun koulut loppu. Nyt mun ei tarvis pelätä niiden muiden syrjivän mua, koska vaihan koulua. Tiedän, pelkurihan mä oon. Mutta, uskon kuitenki ettei hirveen moni muukaan ois tehny mitään.

Ehkä tää mun teksti kuullostaa sellaselta että haluaisin et mua säälitään tai joitain, mut emmä sitä halua. :3
Mihin mä kenenkään sääliä tai mitään tarttisin? Monilla muilla ihmisillä on asiat paljon pahemmin kun mulla.

Hohhoi, tulipas paljon angstia. o-o'